surusuklaa

Rakas päiväkirja,
suo minulle se että täytän sinut runoilijan elkein,
sillä se mikä sisälläni myllertää ei taivu arjen kieleen,
ei, tämä vaatii jotain enemmän,
jotain meistä suurempaa

Näen nämä auringon säikeet pyrkimässä sisään,
tuomaan valoa pimeyteen,
ja minä, sänkyni pohjalla, kylmä ja järkkymätön,
piiloudun, käännän kasvoni pois

Olen kyllästynyt näihin toiveajatteluihin, uskomuksiin jumalallisista väliintuloista,
tarkoituksista ja merkityksistä
Minä olen seppä, onneni takoja,
oma taivaani ja sen enkelit;
Luoja, raivo, ja rakkaus,
aallokosta pelastan jonkun kasvoihini pukeutuneen

Herään pohjalla ja jossain yllä on valo
Kurotan,
päästän auringon sisään