Rikström

Selasin valokuvia koko yön,
katsoin
lapsuuden maisemaa,
laatikkotaloja,
ihmisiä,
myös myöhemmin syntyneitä.
Oi miten äkkiä lapsi kasvaa.
Elämän solmuja,
jotka kuljetti meidät tänne.

Onni näkyi silti jokaisesta.
Kuka mistäkin kömpinyt,
toiset rämpinyt,
jokainen jostain tarinasta.

Tuo kylä pieni,
mutta iloinen.
Lapset juoksee
läpi pyykkinarujen.
Aikuiset juttelee,
koirat riehuu,
vapaus näkyy kaikkialla.

Missä onni kasvaa?
Nyt sen tajusin
Miten menneisyyttä kaipaan,
kuinka se meissä onkaan,
saako sitä takaisin?
Mitä itse tulevalle antaisin?