Vihdoin vapaa

Näe unia musta,
kauniita ja iloisii.
Niin kauan kunnes tajuut
mitä oikein menetit.
Niin paljon, että sattuu
Niin, että hukut kyyneliin.
Vaikka haluisit
ja anteeks antaisin,
en koskaan enää
tuu mä takaisin.

Se mitä mulle teit
kuinka satutit, 
sama se
mitä halusit.
En oo enää se,
joka aamuisin,
sut herättääkseen
sulle soitteli.

Et ehkä sitä tajuu
mut joudut
yksin pystyä,
siihen mistä minä
aina huolehdin.

Näe unia musta,
kauniita ja iloisii.
Niin kauan kunnes tajuut
mitä oikein menetit.
Niin että hajoot
niinkuin tää rakkauskin.
Siinä kaikki,
mitä koskaan ansaitsit.

Ne toiveet mitä
joskus ilmaan puhalsit,
sillon kun sulle
ripses ojensin.
En tiedä mitä halusit,
Sama se mitä nyt toivoisit,
Ei, en anna koskaan 
enää anteeksi.
Liian monta kertaa
siihen lankesin.
 
Näe unia
meistä kahdestaan
tekemässä kaikkea,
sitä mitä koskaan
kun sulle silmäripses
saatoin ojentaa,
juuri niitä toiveita
mitä joskus ilmaan puhalsit
nyt sen saatat huomata
kuinka sattuu
kun jää yksin.

Ei, en tule takaisin
Et ollut koskaan sitä
mitä ansaitsin.
Mä menen kohti parempaa,
tarkoitettua
(ja)ansaittua elämää.
Sä voit jäädä kotiin
makaamaan
en usko, se ketään kiinnostaa.
Kukaan ei tuu sua
kaipaamaan,
niinkuin minä saatoin
sua joskus rakastaa.

Näe unia...

Nyt kun kaikesta luovutaan
Jos et muuten pysty
katumaan,
niin toivon että
edes unissaan.
Niin kylmä
ja kova ihminen
jota ei saa hereillä itkemään.

Se mistä puhuttiin
ei merkinnyt sulle
sanaa enempää.
Nyt voit jäädä miettimään
merkitystä menneen,
kun siirtyy katse tulevaan.

Näe unia...

Mulla oli tunteet,
joilla itses kokosit
ja kookkaampana kuin koskaan
teit mitä halusit.
Kuinka monta kertaa
jaksat rakentaa
jotain mitä sitten 
oot valmis särkemään?
Sä kai aina etsit jonkun
pala kerrallaan.
Ja ootat, että joku
liimaa
sut kasaan uudestaan.

Kaikki mitä tänään
saatoin tähän kirjoittaa
vie mua kauemmas
juuri sinne
tulevaan.
Pian oon jo siellä
missä en
sua enää nää.