sarbe

Odotan kuin kuuta nousevaa, että aurinko taas paistaa. Muistan viime kesän, kuinka nautin vain kävellä lammen reunaa ja istuskella auringon paisteessa. Silloin olin yhtä rikki kuin nytkin, mutta se sai minut hymyilemään. Nyt sataa vain lunta ja on pimeää. Kylmä on ulos mennessä ja sisällä lämpimässä istuessakin. Sisältä on kylmä, niin kylmä että tuntuu särkyvänsä. Odotanko kesää vai odotanko vain ajan kulkua? Odotanko että kesään mennessä kaikki on paremmin, vai kaipaanko tosiaan vain auringon voimaa? Tarvitsen sinut. Tarvitsen sinut lähemmäs. Nyt olet minulle vielä siellä kesässä, tavoitettavissa tulevaisuudessa. Tosiasiassa istut vierelläni. Koskettaessasi sinua, on edelleen kylmä. Tule kesä, sulata ja lämmitä sydämeni, jota voin taas tuntea, rakas, sinunkin lämpösi. En tahdo antaa sinua pois, en tahdo luovuttaa, mutta odotan aurinkoa ennen kuin olen valmis taas jatkamaan!