Huokuva suru

Upea. 

Runosi surun voi melkein haistaa. Sieltä kaupungista. Koskettava.

Sota tekee aina rumaa jälkeä ja suru tekee ihmisen yksinäiseksi. Atomeista syntyvät vaietut valheet ja silti jospa meitä voisi heikoillakin jäillä koskettaa valoton yö yhtäpaljon kuin toivomme rakkautta kaiken surun ja hävityksen keskeen. Ymmärrystä päättäjille, sota ei ole koskaan ratkaisu, se on vaan pelkkä huokuva suru kuten kirjoitit.
 

Aivan, pahalta tuntuu katsoa uutisista kärsimyksistä :(

Hyvä runo.

On niin monenlaista kärsimystä ja tuskaa tässä nykyajan temmellyksessä, se koskettaa tuntevaa sydäntä, kuten tämä runosikin.

mikä on tuo suru? rakkauden tunteminen että ei on voi muuta kuin tässän hetkessä  tuntea ja jakaa tuo hetki maailman kaukaa lähelle tullut yhteinen suru

ja olla samalla kädetön
alasammuttujen kaupunkikuvien
varjossa - 
silloin ihminen
itsensä totaalisti voimattomaksi tuntee