Hapuilevin askelin,
lähes sokeana, ajatusten karatessa syvään siniseen.
Etsien kalmistoista, joiden nimi on kauniit erehdykset, jotakin hetki sitten sylissäni pitämääni,
sittemmin kadonneeseen, ehkä janoten siitä lohtua.
Muistaen vielä niin kipeästi, miten kaunista ja ihanaa se oli.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Mikloh | Kevät vailla tarkoitusta | 7.3.2011 | 0 | Runo |
| Mikloh | Kun et ole vieressäni | 6.3.2011 | 0 | Runo |
| Mikloh | Pieni vale. | 6.3.2011 | 0 | Runo |
| Mikloh | Verho sisälläni | 6.3.2011 | 0 | Runo |
| Mikloh | Järjetön? | 6.3.2011 | 0 | Runo |
| Mikloh | Karvaat ajatukset | 6.3.2011 | 2 | Runo |
| Mikloh | Joskus se ei mene kuitenkaan niin | 6.3.2011 | 0 | Runo |
| Mikloh | Muisto | 6.3.2011 | 0 | Runo |
| Mikloh | Kosketuksia | 6.3.2011 | 0 | Runo |
| Mikloh | Ei voi unohtaa | 6.3.2011 | 0 | Runo |