Silkkitie helvettiin

Mistäpä kirjoittaisin
kun en keksi mitään

Sanat vain valuvat pois

Kuten aika, jota ei saa
enää koskaan takaisin

Sekin vain valuu pois

Tiimalasin kokoinen maailma
tuntuu hajoavan pala palalta
eikä sen sisällä ole enää hiekkaa
vain lasinsirpaleita saa halata

Jos joku viisas joskus sanoikin
että aika on suhteellista niin
ei pidä lainkaan paikkaansa
aika on vain tavoittamaton tila

Koska se aina vain pakenee
kuten lopulta elämäkin

Haurastuu kuin tämä tiimalasi
joka hiekan sijasta täyttyy verestä

Ihmisen toisesta elämännesteestä
mitä verenimijät himoitsevat täältä
ollakseen ikuisesti ajattomia

Tajuamattaan kohtaloaan ilman aurinkoa