Rannan hiekasta...

Erikoisen ovelasti runo polveilee ajatuksessa siellä ja täällä, runoilija kuitenkin itse ajatuksen päällä.


 

Kukapa ei suostuisi meren suudeltavaksi, mutta kun on tyyntä, niin kaipaisiko jo myrskyisää lähestymistä, mukavasti lainehtii runosi.

Vaikea elämän valinta. Loppu avoin; huomiota herättävän oloinen
ja ilmassa kelluva. Upeaa runoutta

No tässä on, koukku ja väkänen.

Kyllä meri meitä pisaroitaan aika-ajoin suutelee.

ja sataman betoni
teki niistäkin maksullisia

sulattaa suudelmat dollareiksi..

antarktiksen ja grönlannin jää
jättää pusun näkyväksi

pieneksi dyyniksi seuraavan aallon suudella..
 

Ehkä se ei kuitenkaan ole ihan sama, edes sille aallolle... hyvä, mielenkiintoinen runo.
 

Kumpikohan lie sama... ajatus on jo hankala :-)

Herkän kaunista,pidän.

Kalliosta se hiekkakin on, kiveä, kiveä.  Mutta mielummin makaan hiekalla kuin kalliolla, siinä se ero.  Ei hiekan mieli ole sen myöntyvämpi, osaa vain sopeutua paremmin toiseen itseään unohtamatta.

Hyvässä runossa on ajatusta jakaa lukijallekin. On runosi tätä luokkaa.

​Aalto lie muokannut rannan hiekan ja kallion sellaisiksi kuin ne tänään näyttäytyvät - erilaisina mutta samasta kivestä tehtyinä. Muokkautuminenkin voi olla myöntymistä...Entä kaipaako teos tekijäänsä...kaivannee aina eikä silti koskaan.

Tämä on mainio! Siinä mietittävää. :)

Hienoin vertauksin mennään parisuhdekiemuroiden aallokkoon

Olet löytänyt oman tyylisi se pukee sinua. Ja vaikka päällystakissa on jokin makea tahra, ei haittaa yhtään. Luodessa sitä ui vaatteet päällä. Pinta vedessä on lämmin sinä uit jo syvemmällä. Ei sinulle vesi ole kylmää, vain lämmin aalto mereltä kallion iskee ja valuu hiekalle joka suutelee jalkapohjia runoilijan?