Ihmeestä...

Runoilija Mystis

Siinä tihenevän pimeyden keskellä
missä joku muu olisi nähnyt vain nuotion
ja sen valokehässä ikäänkuin toisen maailman

Todellisen maailman sylissä

Me näimme ihmeen
toinen toisissamme

- - -

Olit tullessasi muukalainen
kasvoillasi vuosien varjot

Käsissäsi eletyn elämän arvet

Minä luin niitä koko yön

- - -

Puro jäätyi sinä yönä
mutta me sulimme

Kirjoitimme tarinamme
toistemme sydämiin

Ikuisiksi ajoiksi

- - -

Ja me näimme ihmeen

Sillä ihme se oli
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Voi. Tämähän nyt olikin niin kovasti minuun vaikuttava teksti, että meinasi mennä ihan roska silmään. ;) Tavattoman hienoa, herkkää ja haurasta, ja ihan loistavan kaunista. Sepä se on. Ei kukaan ole täydellinen yksin, mutta haluan uskoa, että kaksi ihmistä voi olla täydellisiä toisilleen, ja yhdessä. Väittävät ettei ihmeitä tapahdu. Sanoisin että ovat väärässä. Kiitos hymystä ja liikutuksesta.
Herkän kaunista tunnelmaa on tässä rakkausrunossasi. Ihastuin!
Huikeaa ja rehellistä.
Ihmeellisesti hengästyttävän kaunis tarina. Rivien väliin taltioituna jotain suurta :)
Voi tavaton, kun on ihana rakkausruno
Rakkauden ihmeestä ja millä tyylillä runosi!
Ihmeet on yllättäviä mutta kyllä niihin joskus törmää. Joskus oikein isoihinkin. Upea runo!
Ihmeitä tapahtuu, yllättävän usein. Täytyy olla kiitollinen.
Kaunis, ihastuttava runo.
Yksi kauneimpia runoja tämä.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut