Kuvittelusta...

Runoilija Mystis

Kuvittele minut
rinnallesi

Vaikka Siwan kassajonossa
tai ihan missä vaan

Laitakaupungin vuokrakaksiossa
esimerkiksi
tänään

Nyt

Miten olemme eteisessä
sinä menossa
minä tulossa

Ja pikainen suudelma

Kätesi hetken hiuksillani
leikitellen viipyvä
iholla

Ja illalla taas
sama toisinpäin

Aina aina aina aina

Lauantaina vapaalla
päät sekaisin
punaviiniä

Sitä voi aina syyttää

Miksi patjan jouset eivät enää laula
arkea etäämmälle

Yhtä hyvin voisin olla
joku muu
vieras

Se toinen

Kenen nauru on tarttunut sinuun
ketä luet unettomina öinä

Ymmärräthän
ei siitä mitään tulisi

Ja minä kuvittelen sinut
ja kaiken sen

Mistä olen luopunut
Selite: 
Vanhaa arkistojen kätköistä...
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Kaunis ja surupiirtteinen runo. Hyvä. 
Tämä runosi kosketti jotenkin todella syvältä. Ikään kuin riipaisi sisintä.
Hvin pohdittu
rakkauden
yhdestä näkökulmasta
Hyvä,jos olet kaiken edes jotenkin arkistoinut ... helppoa kerrontaa runosi.
Herkkä, haikean kaunis runo, hieno.
Se tavallinen tarina, joka toistuu usein. Ihan hyvä tietenkin niin.
Hienovaraisesti piirretty kohtaaminen on tässä runossasi. Ja sen jälkeinen kaiku, varjo. Pidin.
Hieno! Tykkäsin!
Riipaisevaa yksinkertaisesti....
Sana on todella poikkeuksellisella tavalla hallussasi. Mutta ehkä tätä runoa lukuun ottamatta kaikessa kirjoittamassasi on jokin hienoinen vaikka hillitty ulkopuolisuus. Luultavasti minua enempi kuin vähän pelottaisi lukea jotain, jonka olet kirjoittanut läsnä ja verenmaku suussa.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut