ihmiset luulee mun puhuvan itsekseni

Runoilija Mystis



tiedätkö kun
...

tulen joskus tänne laiturille
ja annan tuulen letittää hiukseni

se sujuu siltä
melkein yhtä hyvin kuin

melkein yhtä hyvin


- - -

sun sormet pysähty aina solisluille
muistatko

miten ne piirsi viivan silmäkulmaan

- - -

tiedätkö kun
...

olet jotenkin todellisempi nyt
kun olet poissa


 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Jotkut kulkevat aina matkassa. Kaunis teksti!
Kaunis💕
Kaunista kerrontaa, oli se sitten kuka vaan  ja tuuli
Kerrot sen tuulelle, luulkoot mitä vaan. Hieno runo, tutun makuinen ajatus siinä. 
Joskus on hetkiä, kun muistaa kaunista ja sitten joku osaa sanoa sen upeasti. Tässä on yksi sellainen runomuodossa. Samaistuttava.
Jokaisen runosi lauseen jälkeen syvä sisäänhengitys ja sitten hitaasti ulos.
Koskettavaa ja ilmavaa.
Lauseiden asettelu taidokasta.
Vaikka oma tarina on aina erilainen, niin tähän on suloista samaistua.
Ihanuus! Herkistää.
Kauniisti se tuulikin puhaltaen letittelee.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut