Kun on mentävä

"Lähdön tunnelmasta he turvaa saa..." Tässä runossa runominä kaipaisi kuollakseen; hieno runo lähtemisestä, erosta vaikka lyhyestäkin.

Mä tulen ja lähden yleensä pyörällä. :)
Siinä on hyvät puolensa. Voi kohta seuraavassa mutkassa pysähtyä hörppimään teetä termoksesta, katsella taivaan pilviä. Ja ei ole sitä vaaraa kun bussissa, että kusella ollessa jää väliasemalle. Koettu on... Surusta en osaa sanoa. Joku voi olla ilonenkin. Ymmärsi viimein lähteä...

koskettavaa...

kohtalokas

pidin

Laivan ja junan lähdössä on tietty jotakin lopullisemman tuntuista, kuin noissa muissa mainitsemissasi, mutta lähtö kuin lähtö, se on
aina eron hetki, joka taas laulun mukaan on kaunis, ehkä.
Mutta kuoleminen suruun on aikas *hassu* tapa, mut kai sekin mahdollista.

Runo kuiteskin on hyvä ja pidin kyllä sen surumielisestä sävystä.

Näin on. Niissä on jotain taikaa. Kuten tässä runossakin.

Herkkä, hyvä runo

Osut hienosti eri tilanteiden hienoiseen eroon

Minulla on nykyisin lähdettävä liikenteeseen rollaattorilla.

Lähdön haikeutta hyvässä runossasi:)

Lähtemisessä on jo vähän paluuta.