Jotenkin rikki...

katkennut nuolikin on nuoli, ja rikkimennyt ihminenkin on ihminen...ja korjattavissa.
Hyvä runo.

Oothan Sinä " tämä ihminen " tämmösen ihimisen pittää sillon tällön ainakin tämänverran särkyä, että pahat voi poksahtaa pois.
Hyvin Sinä tämän ilimasit, nyt sitte mee peilin etteen ja anna ittelles pusu

Tuo salaperäinen kissa runossa.

Valoa, iloa, rauhaa...

Naiset, jokus me vaan sähistään

Herkän koskettavvoo tunnetta!
Joo pittäähä sitä välilä sielunnii rikki männä, ehän sitä ihelleen onnee sirpaleista kokkoomala muuten sua.

Hulluksi ihminen ajoittain tulla voi, epäkuntoon. Hieno runo.

Tässä on kirves ja vasara, neulaa ja lankaa,
koita korjata. Itseanalyyttinen, paljastava runo, joka on täysin fiktiivinen, vai onko?

Sitä menee tällä matkalla,välillä rikki,herkkää,pidän.

Tältä matkalta ei ehjiä löydykään, jokainen jollain tapaa rikkinäinen. Vaikuttava runo.

Usein kuultu lause on "en ollut oikein oma itseni". Ymmärrän mitä sanoilla tarkoitetaan mutta sananmukaisesti ottaen se ei ole totta... Tämä ihminen on jotenkin rikki. Täydellisesti tervettä, pohjia myöten eheää ei olekaan. Tiukoissa tilanteissa jokaisesta nousee käyttäytymistä, joka särkee itsestä luodun mielikuvan, uhkaa minäkuvaa. Millä tavalla aggressiomme purkautuvat riippuu kait paljolti siitä kuinka rikki olemme millä aluella, missä kohtaa haavamme tai tunnelukkomme sijaitsevat, kuin myös siitä, millä tavalla sopusoinnussa olemme haavojemme ja tiedostamattomamme kanssa, ja miten olemme oppineet työstämään tilanteet joissa raivo horjuttaa minäkuvaa. "Valmiina raapimaan" ei ole sama kuin raapimassa... Yhtä kaikki. Se ihminen on tämä ihminen, osa kokonaisuutta. Vahva ja vähän ravistelevakin runo, mutta myös herkkä. Sellainen johon voi laittaa monia sävyjä, lukijasta riippuen. Kauniskin.

Viisas runo.Monesti ihminen käyttäytyy sen mukaan mikä on mielentila.

Jotenkinhan meistä jokainen oireilee,
kun on paha olla.

Tuttu tunne...joskus sitä voi huomata itsessään jotain täysin yllättäviä piirteitä...kun on vähän rikki. Hyvä runo!

Et se ole sinä, se on joku muu.. hyvin koskettava, kuin avunhuuto, voihkaisu, hyvin surullinen tunteen purkaus.. mitäs me rikkinäiset :(

Tuo vimppa lause saa lelekeen hengen salapaantumahan, tuntuu niin torelta, rikki oleminen oli raskasta, muistan menneesyyrestäni !

Täytyy todeta vanhemman naisen oikeudella, että noita kattivaiheita tulee... Harvemmin niin, että isoa parsinneulaa tarvittaisiin :-)

Jaahas, vesikauhu on selkeesti menossa ohi..

*lähettää postissa pikaliimaa, olet kondiksessa kun palaan, sitte lasketaan jätesäkillä mäkeä, ja poltetaan naapurin mettä (ssä nuotiota:) yms metkuja*

Runo raapasi=)

Kyllä,..runominän kanssa samaa mieltä, jotenkin rikki ja aina ei, fyysisesti kaikkein lähinnä oleva, ole se kykenevä ehjääjä. Rakkaus saattaa tietää.

Hyvä runo, tykkäsin.

Katkeruus