Kevät...

Runoilija Mystis

Niin - pian on kevät
ja paljastuva maa

Puhkeavat silmut

Laulupuun oksalla
peipon laulu

Minä en tunne sitä
enää milloinkaan

Kuin silloin tunsin

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Kaihoa ja kaipausta. Jotakin menneestä ihanuudesta jota ei koskaan enää ehkä samana tavoita. Hyvin runollista Runoilijattarelta ;)

Eivät keväätkään enää tunnu samoilta kuin ennen:( Se merkki varhaisen on vanhuuden?

Herkän haikeaa
on,
mut äärettömän kaunis

Et voi arvata kuinka pidän tästä runostasi, sillä olen ornitologi.

Jos näkee uuden kevään, on edellistä vahvempi!!

Kaihoisa...kaunis runo=)

Herkkä, haikea runo...hieno

Meinaatkos talviturkin pitää vuoden läpi!?

Haikean kaunis.... Jotkin kokemukset jäävät sydämen perukoille niin voimakkaina, että vielä vuosia myöhemmin voi tuntea ne kaikki eri vivahteet....

Niin muuttuu ihminen vaikka toisin toivois, suruisa runo

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut