Hei elämä kuule...

aikamoinen pljäys
syntyy vain kynästäsi sun
oot ihanan räväkkä kirjoittaja
koskaan ei tiedä mitä saa lukea

Hyvä asenteesi ja runosi!! Tästä on hyvä jatkaa..

Hieno! :)
Kirjoitin itsekin runon Elämästä edellisyönä, en ole vielä julkaissut täällä. :)

Kyllä tässä runossa on filosofointia rajumman jälkeen, on molemmilla kotimaisilla, ettei pitäisi siitä ainakaan ongelmaa tulla.
Tämäkin runo parantaa vaan vauhtia loppua kohti, vaikka tota elämää tässä syytetään, niin toisaalta sieltä takaa paistaa kyllä itsetutkistelun jälki, eikä nuo piilotetut itsesyytökstkään havaitsematta jää, mutta ne vois kyllä jäädä veks koko elämästä, vaik itte tehty onkin.
Ei niitä tekemällä kannattais itelleen tehdä.

Joo, tuttua tääkin...hyvä runo!

Ihanaa asennetta tässäkin, tykkää satasella

Runoilija sinut itsensä kanssa, alun uhosta huolimatta :-7

Hauska elämän filosofointi; ja lopussa se paras:)!

Olenk mää täs jo käyny?

Jaa en...

*painaa napista tykkää*

nyy olen

Jatkoa edelliseen runoon. Juu, ihminen tekee elämänsä ainakin siinä mielessä, että miten elämään suhtautuu, tulkitsee. Asenteet ja valinnat voi vaikuttaa siihen millaisia valintoja seuraavan kulman takana tulee, jne. Jossain vaiheessa voi joutua pyytämään menneitä valintoja anteeksi, itseltäänkin. Ja nöyrtyykö siihen vai ei, sekin voi olla olennainen seikka, jonka perusteella elämä muodostuu... Monista palikoista. Kokemuksiaan kun ei voi aina valita, niin kuin ei vanhempia ja koulukavereita, mutta silti uskon että ihmisellä on vapaa tahto ja valinnanvapaus, ainakin määrätyissä puitteissa. Vapaa tahto on äärimmäisen tärkeä, siinä on lähes kosmiset mittasuhteet, vaikutukset... Humoristisesti kirjoitit isosta asiasta. Tiedä sitten onko huumorin takana tai lomassa uhmaakin tai mitä pyristelyä. Kaikkea kun ei voi määrätä kuitenkaan. "Tuu mua vastaan / joku kerta // Mut tuu yöllä" hyvin sanottu, ja "Ei jaksais tapella / ollaa vaa // Sä siellä jossain / ja mä täällä // Omillaan kumpiki" äärimmilleen menevää personointia, kuin elämä olisi eläjästään irrallinen olio jota voi puhutella. Humoristista ja puhuttelevaa.

Hauska elämänmakun runo.

Mielenkiintoinen lähtökohta itsetutkiskeluun.
Alussa painitaan egon kanssa ja vähän "huolestuttavaa", että runominä ulkoistaa itsensä elämästään, loppu antaa vähän lohtua, että hyväksyvää kuitenkin ja omannäköistään, se elämä.

Ootkos sinä asumuserossa elämäsi kanssa,harkintavaihe menossa.Ei vain, joskus elämääkin pitää kouluttaa ettei se aina meitä maanmatosia opettaisi=).

Sånt är livet..

Hieno runo

Just joo, kun se perkule välittäs edes pikkasen siitä mitä itse haluaa - mokoma.
Jo olet taas naputellu runon, kaikkihan me toi tajutaan vaikka ei osatakaan sitä kirjailla laillasi.