Varjot eivät satuta

Herkkä, kaihoisa, hieno runo...tykkään oikein paljon

Tämä runo kertoo suuresta rakkaudesta ja pienestä erosta. Tai sitten suuresta yksinäisyydestä ja kaipauksesta. Molemmissa tapauksissa sieluun sattuu. Hieno on runosi.

Mielenkiintoinen runo, tästä assosioituu jokaisella lukukerralla eri asioita, tunnelmia.

Runosi upea ja herkkääkin herkempi
sulkakynä, sinun kaunis ja herkkä puoli..

Todellam upea runo tämä. Kaksin se on kauniimpaa, vaikka vaan varjoa koskettaa.

Tää on hyvä. Varjot eivät satuta. Satuttavat.

Kyllä tämä koskettaa myös lukijaa yksinäisyydellään..

Hui, onpas koskettava runo, ihan todella. Jämähdin tunteeseen.

Tämä runo tuli lähelle, kosketti ja satutti. Eli hyvä!

Värähdyttää tämä.

Samaa herkkyyttä on tässäkin ja kaipuu voimakkaampana vielä.
Tuo varjojen leikki onkin ehkä konsti lievittää sielun tuskaa, joka kuitenkin hiukan voimistuu, kaipuun tavallaan materialisoituen seinällä, vajona kosketeltavaksi, joten ei ihme, jos se sielua koskee. Sielu haluaisi tuntea kosketuksen iholta, kuten varmasti myös kaipuun kohdekin.

Kaunis runo rakkaudesta.
Tykkään, tökkäään, pidän ja rakastan <

Tämä kyllä kolahti heti. Oikein kunnolla. Huhhuh!

Surullinen sävy runossasi, mutta kauniisti kirjoitettu. :)