Vähän ennen kyyneleitä

Tässä Sinulla on kaunis teksti, syvästi vaikuttava.

Hän, (runominä), oli antanut kaiken, kaiken mitä voi ja ehti, lapsuuden kesät, jopa mansikat pientareella.

Ei se riittänyt, hän (se toinen) vain meni - lähti, käveli yli.
Onko sillä väliä - tämä runo koskettaa.

Tällaisia löytyy varmaan monta.
Sellaista runominää joka saa kerätä silpun, yli kävelleiden kenkien talloman.

Ei voi kuin ihailla näitä runojasi, kaikki on niin hienoja :)

Niin Mys palaa vain ajassa
Vanhaa ei ole se kaikki entinenkin on meissä, tässä uusinnassakin se on nyt
Joku, niin luulen, kokee sen ehkä ensikesänä.

Tämä on hyvä! Lapsuuden kesät tuntuvat turvallisemmilta kuin sydämen vereslihat.

Tämä runosi avasi polun lapsuuteen.

Tässähän herkkyyden naamiot murtuvat aivan sekunnissa niin kaunista tekstiä kun olla ja voi <3

Mennyttä ei pidäkään hylätä,surullista kauniilla tavalla,pidän.

Kaunis...

Hieno, syvällinen runo.

Deja vu.. tämän muistan varmasti lukeneeni aiemminkin, miettineeni juuri noita kyseisiä mansikoita ja lapsuuden kesiä.. ja hieman epävarmemman muiston mukaan jopa jotakin kommentoineeni tähän.. öö.. tuskin silloinkaan äidyin haukkumaan.
Kauniiden siveltimenvetojen kanssa tämä on tehty. Kirjoitettu ja sanottu siitä, mitä ei kirjoitettu eikä sanottu, jännä 'varjotarina'.

taitavaa kirjoittamista ja mielen lentoa

Oih... Ihana.

Luin tätä jo eilen, en löytänyt sanoja. Ei niitä oikein nytkään synny koska tämä on jotenkin niin uskomaton teksti. On siinä vahvasti jälkesi toki, mutta siltikin poikkeaa jollain tapaa ja koskettaa - koskettaa niin syvältä.

Omaperäisen kiehtovaa
ja sulla on kirjoottamisen taito
vaik mitä kirjootat
otsikosta lähtien herkkyys ja kauneus
puhuttelee, kiitos