Mismas karai
"Katupöly kohoaa.
Käy jaloilleen vinha,
tanssiva varsi.
Syö yksin, puheensorina.
Kuule minua,
vuoripurojen solina.
Yön liekeissä kalliit kielet,
tuntemattoman varjot valon laaksoissa kulkevat."
****
Seuraavassa runossa Töölöläis-runoilija runoilee nepalilaisessa raflassa, jossa hän tapaa ahtaa itsensä täyteen sivistystä.
Runoilija harkitsee munkin uraa.
(Runoilija on selvästikin juuri herännyt, sillä hänellä ei oikein säteile.)
Selite:
Puuroa
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tässä on sitä jotain..mystistä..tunnetta..Ihana runo :)