Polvillani ojennan tyhjiä käsiäni sinulle. Niissä on vähäinen, kaikkeni.
Miten valitset, niin muuttuu suuntani.
Jos se on täyttymyksesi.
Paina se vasten rintaasi.
Paina niin lujasti, että se lävistää rintakehäsi.
Paina niin, että se rusentaa rintalastasi.
Halkaisee sydämesi.
Murtaa selkärankasi.
Ja uppoaa ydintäsikin syvemmälle.
Ja kun jonain päivänä yrität sitä poistaa.
Sen väkäset repivät minuakin.
Jos ei se tarkoita mitään.
Vie se puiden juureen.
Hautaa ja unohda.
Vie se vuorille ja uhraa Auringolle.
Jotta ei siitä jälkiä jää.
Vie se virtaan.
Jotta se voisi harhailla eteenpäin.
Jonakin päivänä hautaan sinut sen viereen.
Koska en unohtanut.
Kumpikin tie katoaa vailla merkitystä.
Makaan aloillani ja kaikki saa jäädä.
Selite:
Jälleen kerran luovan hulluuden puuskassa syntynyt runo :)
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
