Mieheni on aikamies

Runoilija Kalatar-73

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 5.11.2007
Viimeksi paikalla: 11.5.2024 23:11

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
Syntymäpäivä:
4.3.1973

Olen herkkä unelmoija,joka katsellee maailmaa ruusunpunaisten silmälasien läpi vastoinkäymisistä huolimatta.. Mottoni on,että elämä ei ole pelkkää juhlaa..se on myös ruusuilla tanssimista! Ja vielä tärkeämpi..Elämä on ennen kaikkea asennekysymys!


Lämpöiset kiitokset kaikille runoystävilleni,kun jaksatte käydä lukemassa runojani...tuotte todellakin valon ja ilon tupaani..

Kiitän ja niiaan..:-))) Olette rakkaita ystävät <3
 
Mieheni on aikamies
Aina täsmällinen 
ja jämpti
        - aina ajallaan 

Jos kysyt hältä kelloa
niitä hällä löytyy
        - ja ajantajua

Kaiken tekee hän omalla tavallaan

Jos kysyt hältä aikaa
sitä hällä riittää

Ei tarvitse kumartaa, ei kiittää

Hän on aikamies
aina kiire kannollaan
          - kello kaulassaan hän syntynytkin lie

Kello taskussaan 
nopein askelin
Eteenpäin hän käy

Ja Kiitos Jumalan 
            - Ei loppua viel näy

Ei koskaan aikaa hukkaa,
ei eksy konsaan hän

vaan luonnossakin liikkuen
taivaan merkit tähyten
katsoen kedon kukkaa
puiden oksia ja nurmennukkaa

hän löytää suunnan tärkeän
               - tiensä oikean

Se on taito elämän

Ja vastaan ajanrattaiden
vaikka kilpailla hän koittaa

Se turhaa on
                - ne silti aina voittaa


Vaan rakastaen
aika seisahtuu
                - saa pienen lepohetken rattaat

Kun kädet rakkaat
kaulaan kietoutuu

ja avaruuteen häipyy muu

Varret toisiinsa näin sulautuu
                  - kuin tahtomattaan

Sen näkee tähdet taivaan
sen näkee kuu

kun aika rakkaudelle antautuu

Ja kerran viimeisen
kun usvaverho
                   Kaiken ylle laskeutuu

Kun silmät sulkeutuu
ja aika lakannut on olemasta

Ei kiire enää paina

Henkäys viimeinen
jää muistot elämään
                  - Elämä on lainaa

Mieheni on aikamies 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Koskettavaa, elämän mittaista rakkautta. 
Hieno runo pidin kovasti. ☺ 
Hehee, aika velikulta, saattaisi tähän tuumia moni mittamieskin... :)
Mieheni keräilee kelloja..niitä onkin jo melkoinen määrä,useita kymmeniä..se selittänee runon sanailua..
Juuh, ja kukas kieltää silloin tällöin taskukelloakaan kaulassaan killutella, sitä kultaistakaan <3
 

Käyttäjän kaikki runot