Raskaan päivän
väsynyt matkalainen.
Jaksaisi ei enää,
haluaisi levähtää,
hiukan lastia keventää.
Mutta silti
eteenpäin on vain mentävä
seurattava perässä
epätoivon hetkessä.
Kukaan ei huomaa
näkymätöntä ihmismeressä.
Kukaan ei huomaa
näkymätöntä matkaseurueessa.
Vajoaa istumaan
huutaa huonoa oloaan.
Herätettyään huolen
auttava käsi
nostaa toivon puolen.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hieno toivoa antava runo.
hyvä runo, pidin :)