Ympäristökysymys

Tekotaiteellisuus on pahe,
entisöinnissä on kyse hyvän ylläpitämisestä :)

Minusta vakavasti kirjoitettu teksti, jossa kuitenkin on pieni pilke silmäkulmassa - antaisi luvan lukijan hymyillä huumorilla hirskua.

ympäristö - asia pienois mittakaavassa,

jos koettas tätä kylätunnelmaa enempi, täällä kaupunkis, niin joha ruppeis viherosastollaki tapahtumaa,

niin ku itämeri, yms.

sit viel otan nyt mukkaa lillukanvarret,

ku kiinalaiset on ahistanu niitä tiibettiläisiä niin kauan saavat nyt kärsiä vauva kuolemista, no joo esimerkki on kyllä pikkuusen takaahaettu? mut kaikki tiet johtaa ekosynteesiin? niin ja se sosiaalinen ympäristötiede ja taide?

Minulle nousee tästä ajatuksia, miten eri asiat ovat eri ihmisille tärkeitä. Itse muistan kuinka joku jossain ihan vakavissaan totesi, että jos hirvi syö männyntaimista latvat, niin eihän tuo nyt paha asia ole. Paljon pahempi tuholainen on hakkuukone, joka kaataa koko puun. Metsätalousyrittäjällä tai puunostajalla saattaa olla erilainen mielipide, mutta molemmat ovat tietyllä tavalla oikeassa.

Pienikin asia voi kasvaa suuriin mittasuhteisiin, kuten hienossa runossasi.

Kansakoulu-sana runon alussa jo vei aikaan jota itse en voi muistaa ja diat ja pahvitaulut korostivat kuvaa. Korsu toi myös ajatuksen, että tuonne tahtoisin katsomaan, yrittämään ymmärtää aikaa joka on mennyt... Lopusta jäi vähän olo ettei tiennyt oliko korsun entisöinti hyvä vai huono asia lopulta... uskon kuitenkin, että hyvä.. mutta runo laittoi ajattelemaan, mikä on hyvä :)

Aivan yllättävän suuri reaktio pieneen asiaan, kuten tämän 'ympäristökatastrofin' vaikutuskin. Hyvällä tavalla huumoria.