jumpparautakausi - jotain rajaa - tai sitten... heiwaan

Vaihdoin rumpusoundia hieman globaalimpaan kolkkeeseen. Hugethan on jo huvenneet aikaa sitten, mitäs niistä. Viesti on sama, välittyy miten värittyy. Eskosenkin aistimiin ehti muutosten tuulet pöllyttää tomuja, jos poiskin puhaltaa, kuinka tuon kulloinkin katsoo kantiltaan. Lantit silmillä ei enää ole maisiin asioihin puuttuminen muuten kuin muiston muassa. Värinkäsityksiin on vaihtoehtoja, värinöin ja ärinöin, öin päivin. Unelmista totta ei saa tekemättä sitä mitä mielii. Siitä kielii itse kukin omin päin ja tavoin, ollen avoin. Tulkinnoista  tuumien mittaa kuin lovia pulkassa myös luokitustaan. Vastusta ja vastuun suomasta/tuomasta huomasta valitsemallaan tiellä saa näin ollen kiittää osin myös itseään. Tai moittia, miltä milloinkin tuntuu kantillaan tai kontillaan tai pilkullaan, poppi kuitenkin länkättää aina jossainpäin maailmata. enivei. Taalainmaalla kaiketi tamburiini pompottaa. Tahdin kerrallaan.