lutrausta... tai jotain...

asiain tausta
takuulla on takana
riiputtamatta
siitä mistä päin katsoo
millä kummalla sitten...

onhan miehiä
lasiensa takana
liikekannalla
teillä monen moisilla
touhu toinen toisilla

kirkkain silminhän
eteenpäin on mentävä
peilein peräten
joskus myös näyttäytyä
voi hetken luu ulkona

taukojumppahan
terveheksi kaikille
kulkevaisille
vaikk' hankaisikin sauma
tai kyytiä sais lauma

vain immeisiä
suvisen yön sylissä
maisten maisemain
vaihtaessa kuosiaan
kuukausia, vuosiaan

lasketellessaan
kai kuukin luoteen luonee
mitä lie tuonee
esiin pohjimmiltansa
näin nähtäväksi jäänee

kukin katselkoon
miten milloin mieliikään
beibiä kedon,
joka vuosien päästä
vilkaista voi takaisin

muistuttaessaan
itseänsä ihmeistä,
viljapeltojen
heilimöistä, vihneistä
taiat toen toeta...

vetelijät vain
vievät viimeisilläänkin
kantelijoita
joita yhä ilmaantuu
vastaan kun luonto kutsuu

kuinkapa muuten
saattaisivat tervehtää
kuin vain heiluttain,
väkijuomien kanssa
siltikään he ei luttaa...