aisain päisestä pälästä äkkisältään äkäten

ainaista avaruuttansa
bitit poikineen vaeltain
vaivoin vievät viestejänsä
joita loihee ystävänsä
toisistansa tietämättä
tuntojansa tuntematta
arvatenkaan aikomusta
tietä suorinta sujuen
silti saattaa silloin tällöin
sivakoida silmätysten
potkukelkalla poloista
vastaan tullen väistämättä


kuinkas taiat toisin tehdä
paluuperiä pakosti
kuinka kuormassa evästä
apetta ajankuluksi
vaihtaisiko kuulumia
sanoja sanottavia
vängällä väen vähemmän
väsyessä väänellessä
valioonsa vaihteluksi
mieliksi makunystyille
ajansaatossa itekkin
ilahtuisi ilmanmuuta...