Anteeksi ja kiitos

Runoilijan kehto ei ole ruusuista tehty koskaan.

Iskevä teksti!

Suruiseksi mieleni saat.

niin on taito antaa anteeksi, ikuisesti, palaamatta enää koskaan aiheeseen, ja pyytäminen niin että tarkoittaa oikeasti sitä, erehtymättä toistamiseen samalla tavalla toimimasta, todellakin hyvin paljon taitoa vaatii runosi teema, onneksi ei kuitenkaan ihan mahdoton tehtävä, anteeksi ja kiitos

Kaksi sanaa, jotka voivat olla vaikeita sanoa ääneen. Kuinka paljon ne helpottavat.

Nöyrää viisautta. ^^

Vain kaksi kaunista sanaa ja huomaat kuinka paljon ne vaikuttavatkaan. Hyvin viisas runo<3

*kiitti* tämä on kaunis anteeksipyyntö, sanot omaperäisesti ja koskettaen, sydän syrjeksitty kesta, todellakin syrjyttynä on niin paljon helpompaa anteeksi pyytäminenkin, mutta toisaalta kun sen tekee *pää pystyssä* niin se on ihan yhtä arvokasta kuin *korkeammallakin tasolla*
runosi antoi ajateltavaa, paljon

Upeaa tekstiä saa lukea näin varhain aamulla!Tässä on hyvä rytmi hienon sanoman lisäksi!

...antamaan oppiminen voi olla kivuliasta... Mitä on saanut - voi muille myös luovuttaa.. niin käy elämän virtana tieto, taito ja myötätunto...

Kun osaa oikein antaa ja oikein vastaanottaa...siinäpä viisautta joka kantaa yli joulun ilman luntakin...anteeksi ja kiitos ovat ehkä nykypäivänä kärsineet inflaatiosta. Kaunis kiitos sanoistasi ja oikein hyvää ja rauhallista joulua sinulle!

Sulla on hienoja runoja. Tämäkin hyvin kirjoitettu. Pidän runoissasi esiintyvistä riimeistä. Löysin tästä runosta paljon itseäni.

´Sana kertomaan ei riitä,
sydän syrjeksitty kestä,
ellei oppimasta kiitä,
anna haavojansa pestä.´

Tuohon saa sisällettyä mun elämäntarinani. Aivan mahtava runo. Kosketti syvästi.<3

Puhdistamattomat haavat tulehtuvat usein, ikävä kyllä. Rakkaus saattaa nostaa ylös rotkosta mutta hetkessä tönäistä sinne takaisin.
Tykkäsin tästä kyllä ihan kympillä. Suosikkeihin.

Hienoa, jotenkin tähän jää koukkuun...