Istun kivellä
ja mietin,
kuinka nuoruuteni vietin
annoin viedä
enkä tiedä
oikein
vaiko väärin tein
kun annoin
kaiken tapahtua.
Pakahtua syömein
oli useasti,
niin sattuvasti
joskus osui
kohdalle.
Kauneutta kaikenlaista
"maista siitä, maista"
sanoi joku ääni,
liekö aivan sisinpääni
aina ollut,
umpeutuneet
jo kai ne polut.
Saattaa viedä joku
leivän käestä ja
suuni tyhjää
jää jauhamaan
vaan en tuota estä,
jotta säilyis' rauha maan
kas elettävä on muidenkin.
Tavallaan kuitenkin.
Kaikitenkin itsekin
vaikka vielä jaksan kinua,
joskus jotensakin lepään
ja jos tuon aatteen epään,
niin armahda sinä minua.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hyvinkin tyhjentävästi sanottu eli elämänfilosofointia, joka saa 'vakavuudellisesta opetuksellisuudestaan' huolimatta suun (hyväntahtoiseen) hymyyn ilman vaikeuksia! Hieno sanoma.
Usein sitä vaan menneitä mietiskelee.
Kun et nähne puutteen puolta
silloin tunne et sie huolta
miltä maistuis elo silloin
painaisitko pehmein villoin
kaiken näkemäsi tuolta
suurta filosofiaaaaaaaaa....
Kivellä istuissa tulee mieleen mitä vaan.
Sulle tuli paljonkin,
mielelläni lueskelin.
Hyvinkin tyhjentävästi sanottu eli elämänfilosofointia, joka saa 'vakavuudellisesta opetuksellisuudestaan' huolimatta suun (hyväntahtoiseen) hymyyn ilman vaikeuksia! Hieno sanoma.
Usein sitä vaan menneitä mietiskelee.
Kun et nähne puutteen puolta
silloin tunne et sie huolta
miltä maistuis elo silloin
painaisitko pehmein villoin
kaiken näkemäsi tuolta
suurta filosofiaaaaaaaaa....
Kivellä istuissa tulee mieleen mitä vaan.
Sulle tuli paljonkin,
mielelläni lueskelin.
Sivut