Syöksyn ylös vuorelle
jossa kukkii kukkaset,
ja aurinko paistaa ympäri vuoden lämpimänä
suoraan vasten kasvojani.
Juoksen vuorelle ja kapuan yhä korkeammalle,
vaikka tiedän jo totuuden.
Totuuden siitä että vuorelta voi pudota,
ja vajota syvään mereen
kylmään ja yksinäiseen
mistä yksikään käsi ei tulisi minua nostamaan
eikä yksikään vene hakemaan,
ja olisin vain yksin pohjalla.
Totuus on julma sillä tiedän putoavani,
kellonaika ja päivämäärä merkattuna kalenteriini,
kuitenkaan pystymättä valmistautumaan siihen.
Pystymättä laskeutumaan RAKKAUDEN vuorelta
jota ympäröi pettymyksen meri.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
