Muistini muistaa sylin 
huulien hipaisut 
ajan – jolloin vartaloiden värähdykset 
muuttuivat hurmoksesta hulluuteen. 
Sirpaleinen sieluni 
kirjoittaa kangerrellen kevään 
lämpenevien päivien laulun 
pitkän matkan silmistä silmiin. 
Istun hämärä harteillani 
ja toivon 
että viipyisit vielä katseessani 
ennen kuin aika 
on lipunut ohitsemme. 
Sinulle 
olen luovuttanut kaipaukseni     
että tietäisit 
kuinka suuudelmies jäljet polttaa. 
Selite: 
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
 




Kommentit
Todella herkkää ja kaunista.
Onnittelut viikon runoilijalle!
Kerrassaan upea, kaihomielinen runo. Tässä on kouriintuntuvaa tunnetta, poltetta!
Hu--huikaisevan kaunis sanojen taika. Todella mainio !
runosi syvyys kuin porakaivo
kuljetat lukijaa niin mielenkiintoisasti
että luettuani aattelen jatkuisipa tää
Onnea Lindalinda olet upea runontuottaja
Siis todellakin surullisen kaunista.. Upea
Riipaisevan surullinen runo herkissä kehyksissä.
Onnea viikonrunoilijalle!
Tämä runo on puettu tummaan valoon, mutta herkästi lipuen elämän aalloilla laivana, joiden purjeissa lepää sielunsininen kaunis lintu. Upea!
Surullinen ja kaunis.
Onnea :)
Meni ihan oikealle
henkilölle.
Sivut