olemme, menemme

Runoilija lindalinda

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> lindalinda kuva
nainen
Julkaistu:
257
Liittynyt: 5.8.2007
Viimeksi paikalla: 7.4.2025 22:41

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
6.12.1952

Minusta ei koskaan tullut mitään ihmisenä ja nyt ei enää ehdi tulemaankaan, luulen. 

Ihanaa jos löysit runoistani jotain.
---

Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme että kaikki käy hyvin
- Mauno Koivisto
 
Suosittelen:
 
onnen siemenet
kehittyvät kirsikkapuissa
pian ne puhkeavat
ja hanami voi alkaa
 
vapisevissa käsissämme kukkasia
hauras, haihtuvainen tovi
pitää hengittää syvään ja hiljaa
 
vaikka huolet tavoittaisivat vuorien huiput
sulje silmäsi tähän hetkeen
tähän sekuntiin
tähän muistosi ainutkertaiseen helmeen
 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Olemme,menemme kuin vesillä pelastusrenkaissa milloin tyrskyt lyövät ylitsemme että milloin hetken tyvenessä poukamassa kuin odottaen kiinteä maata jalkojemme alle. Elämä on kuin virtaa ja taivaanrantaa siinä välissä seilaamme omissa ajanjaksoissamme tyynen ja myrskyn silmissä. 
Ihanasti kuvailtu huumaavan kauniita kirsikankukkia.
Erittäin kaunis, syvällinen ja lohdullinen runo.
Tämä on puristamalla koottu hetki huumaavasta hetkestä. 
Jotakin jota en ole koskaan kokenut, mutta nyt mietin miten tämä vaikuttaisi, räjähtäisikö minun pääni. Runosi kukkii aidosti, vie ajatuksia kauas, kädet puristuvat yhteen. Onkohan tuoksuillakin äänet. Tässä on!

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot