Juoksuhiekka

Jotenkin varoittamatta
Sait musta yliotteen
Herkeämättä ja ilman sopimuksia
Olen juoksuhiekan vajottama

Vaikka irrottaisin ajatukset kehosta
Ja kantaisin niitä vähän ontuen
Reppuselässä baareissa
Luomatta katsekontaktia

Ne palaisivat takaisin 
Rikkoisivat luut ja käsivarren kaarille
Piirtelisivät arpia
Ja nauraisivat päälle

On jotenkin hervottoman kamalaa
Ja surkuhupaisaa ja tahditonta
Etten kaivannut oikeasti ketään
Vaan paperille loin mielikuvia
Ja nauroin niitä toisille yövuoroissa

Antaisitko minun silti
Tulla syvästi ja kohtisuoraan
Sun kaulan syvänteisiin
Niin että joku huomaa