Taas jälleen
tuijotan sylissä lepääviä käsiäni
nyrkkiin puristettu numero
- kuinkahan mones
Olen jo oppinut
välttämään katsekontaktia
niihin jotka kuuluvat tänne
keski-ikä kuuskytviis
enkä mä sovi joukkoon
keinotekoisessa valossa
kutsuttuna kuljen
saman käytävän uudelleen
seitsemäntoista askelta ovelle
irrotan rypisetyn lapun nyrkistäni
sille varattuun koriin
se oli muuten kahdeskymmenestoinen
- tänään numerolla viis
ja taas huomautetaan ettei tarvitsisi
kun aina joka kerralla on aika varattu valmiiksi
pitäisivätkö minua hulluna
jos kertoisin ottavani numeroita vain siksi
etten tuntisi itseäni vakioasiakkaaksi
aivan kuin en edelleenkään kuuluisi tänne
voisin huijata itseäni vielä hetken
- edes muutaman numeron verran
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
