Tuli mieleen ihminen,
dementikko, 
sanoi kadottaneensa 
tavaroita,
ne on varastettu.
Tosi on hän on kadottanut 
itsensä sielunsa,
valon elämään,
kuinka me autamme
häntä.
Hän elää maailmassaan,
on hauska, vihainen, syyttelevä,
mitä teemme, lohdutamme,
olemme hyvissä käsissä,
ei ole pelkoa.
Hän on vain kadottanut 
itsensä,
missä on elämä ennen 
meitä,
mitä hänelle oikeasti 
kuuluu,
hän on siellä, makaa
vain vuoteellaan.
Selite: 
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
 





Kommentit
Tämä runo koskettaa syvältä. Kuinka pian voimme kadota itseltämme. Kyynelin.
Koskettava runo. Kyynel tuli silmään.
Sivut