Tyttö kävelee tiellä surupuku päällä,
kävelly jo puol vuotta heikolla jäällä.
Tyttö viillellen päivänsä eli,
ja masennus oli tämän ainoa veriveli.
Tuntu ku joka päivä elämä enemmän menis palasiksi,
silmii peitti tumma meikki, kaulas roikku risti.
Miettinyt jo jätkäkaverinsa kuolemasta lähtien,
että voisi lähtee tämän luokse joukkoon tähtien.
Kuka voisi tarjota tytöllä kättä auttavaa,
tyttö ei saa apua sossujen kauttakaan.
Innolla haaveilee elämästä, johon paistaa aurinkoo.
Mutta sitten ku sellasen elämän tyttö saa, ei tätä enää pakolla oo.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
