Sydämeeni särkee.
Vasta neljä päivää kulunut, silti haluan sinun luo.
Luulin, että se olisi parasta, olla hetki erossa.
Itse sitä ehdotin, sääntöjä latelin.
Joka päivä kaduttaa, eikö tää tuska lopu milloinkaan?
Yksi ainut sana mielessä, en jaksa enää peitellä.
Huutaa haluan maailmalle, haluan vain sinut, sinut.
Turhaudun, lyyhistyn alas.
Nouse ylös poika, rakas.
Ensirakkaus, tuska, kaipuu.
Se elää, aika puolestaan hävittää.
Niin ne sanoo, mutta nähtäväks jää,
kuinka tästä selviää,
poika turhan tunteellinen,
muistojensa vanki.
Liekö aika luvattua armahdustaan antaa, vai korjaako ensin kuolo kulta, tän sydämen, tuskaa sykkivän.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
