Mikä tyhjyyden kuilu ja syvyys
mulla raukalla edessä on!
On voimaton sydämen hyvyys,
tie talvinen, toivoton.
Minut ympäröi tiukkaan kiertäin
kovat kolhut kohtalon,
minut ruoskii haavoja hiertä
sydäntuska loppumaton.
Jo sammui taivahalta
säde kuun, valo auringon.
Sain suurelta Jumalalta
kirot kuoleman kurimon.
On hirveä murheen valta,
tie katkaistu ilohon --
Tuli julmalta kuolemalta
univiesti luo angervon.
Selite:
.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis, hieno runo.