Olen seitsemän runokirjaa tehnyt runouden harrastaja. Tällä hetkellä toivoisin ainakin, että tämä harrastus saisi kestää läpi elämäni, se alkoi kahdeksantoistavuotiaana vuonna 1994. Kirjoista uusin ilmestyi marraskuussa 2017.
Harrastan runoutta muutenkin monin eri tavoin. Esiinnyn, keräilen runokirjoja ja kommentoin toisinaan runotta täällä internetin uumenissa. Minulla ei ole määritelmää siihen, millainen runo voi olla.
Mutta hyvät ihmiset, jos pidätte runoistani, vanhojakin runojani saa täällä kommentoida eikä pelkästään uusinta uutta. Tiet, joita kuljen nykyisin, ovat etupäässä Pohjois-Pohjanmaalla, sillä siellä nykyisin asun.
Runo ei koskaan katoa, se löytää yhä enemmän, se näkee, mitä elämää voi olla, mistä tahansa suunnasta sivuilleen katsoen.
Uusin kirjani on nimeltään Ihmisyyksiä. Facebookissa siitä voi tykätä täällä.
Esittelyä kirjoistani täällä.
Ojennan käteni
avaat katseesi
tarinamme kohtaavat
se, mitä tästä hetkestä jää
se kantaa kauas
kaksi elämää
kuljettaa mukaansa
tie alkaa tästä
niitä askelia ei koskaan
kuljeta vain mustilla ja valkoisilla ruuduilla
© HH, 2013
Kommentit
Joskus hetki voi tulla kuten salama kirkkaalta taivaalta. Käpälä kun käpäpälään lopsahtaa, niin johan tokkiisa alkaa pulputa tarinaa.
Hieno, tällaisen tunnehirviön rinnassa tuntui kyllä!
Kaunis runo
Tässä jotain haurasta herkkyytä. Pidän.
Tämä runo on niin totta. Minusta siis tuntuu...
Hyvä runo.Alku voi olla tällainekin.Katse on usein tärkeä elementti ihmisten kohtaamisessa.
Hyvä on tien alku,pidän.
oih,mites tää meni joteski toooooosi syvälle
Sivut