Sen piti levittää siipensä, nousta taivaan sineen,
tuntea vapaana lentämisen riemu.
Taivas kutsui sitä, voi kuinka se sitä kutsuikaan.
Tähyten korkeuksiin se kurkotti,
hamuten ilmaa siipiensä alle,
nähdä aurinkoisen tilkkutäkin kaukana alhaalla,
kaukana.
Mutta murtunein siivin on vaikea lentää.
Kuuletko, se päästi ilmoille ikävänsä laulun.
Selite:
Joskus syntyy unelma surkastunein siivin.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis runo.
*Mutta murtunein siivin on vaikea lentää.
Kuuletko, se päästi ilmoille ikävänsä laulun.*
Huokailuttavan kaunista syvällisyyttä runossasi. Erittäin onnistunut teksti.