Mä löysin sut unistain,
sieltä mä sut hain.
Kamalat painajaiset muuttuivat,
kun katsoin sua mun raajat puutuivat.
Sun silmissä oli villi kiilto,
toit mukanas lämpimän aallon.
Kuuntelit mua edelleen,
vaikka oon ajanut sut useasti luotani pois,
silti tuut luokseni uudelleen.
Nyt oot siinä ihan lähellä,
mä en jaksa enää säheltää.
Haluun olla sun kanssa,
tuntee sut rakkaana.
Aurinko laskee pikkuhiljaa,
eihän se vie sinua mukanaan.
En halua sua menettää,
se vaan tilannetta pahentaa.
Anna hellyyttä,
Anna rakkautta,
Anna huomiota,
Olethan minun,
vaikket noita antaisikaan,
Silti sua aikoinaan rakastaa aloin.
Lähdetään meidän omalle matkalle,
eikä se tarkoita lausetta; "naapuriin safkalle."
Rakkaus ei kuole,
ei ainakaan meidän, eihän?
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
