SISÄPIIRIN JUTTU

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
838
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 23.4.2024 10:05

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 
                                         Kun se aloitettiin
ylellisessä ja hyvämuotoisessa,
                                       oli siitä juttu seurapiiripalstalla.

Olen saanut siitä kyllikseni:
                                       alaston perhetyttö
                 tarjoaa minulle leipää ja viiniä,
     ja gramofoni toistaa samaa uraa:
                          gerry mulligan - lligan - lligan - lligan;
eikä nuoruudesta ole enää iloa:
                                vuosi vuodelta vuodet lyhenevät.

      Minä haukkaan leipää
                  palan päälle punaviiniä;
        se nuori neitsyt meni kylpyyn,
kuulin sen kolistelevan ammeessa,
                avaavan vesihanat ja se sukelsi,
                           puhalteli nuoruutensa innolla
                    iloisia ilmakuplia
                              ja nauroi minun lyhyelle
                                                  elämälleni
oletus

Kommentit

Erittäin koskettavaa ja herkkää kerrontaa.

Sivut