SELVÄT MERKIT

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
977
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 26.4.2026 18:18

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 
Kuljen katua ylös,

kasvot kohti aurinkoa,

jota talvi tarjoaa silmiini.

“Siinä hän on, se näkyy”,

	 kuulen 

vastaantulijoitten kuiskailevan

		         toisilleen

“Katso nyt, mitä sellainen 

		voi saada aikaan;

millaisia merkkejä se jättää!”,

                         he virnistelevät.



Mitä he voivat minusta nähdä?

Silmistäni heijastuu laskeva aurinko

ja onnellinen hymyni

         punertuvan pilven reuna.


Miten sen voi nähdä,

että olen tulossa sieltä,

missä on ilo, hellyys,

ja rakkaus.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Ihanan kepeä ja hymyilyttävä runo :) tästä ei voi muuta kuin tulla hyvälle mielelle <3

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot