KUN MAAKSI TULEN

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
826
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 28.3.2024 8:31

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 




Ilma on levoton,
ryntäilee päämäärättömästi
tuonne tänne,
heittää roskia silmille,
ja äkkiä rauhoittuu,
kuin mitään ei olisi
tapahtunutkaan.


Lehti kääntyy.


Mykkä hämärä
ja hiljainen puu
ajatuksiinsa uppoutuneet.


Tunnustelen maata
jalkojeni alla:
tukeva.


Mitä minä olen,
kun taas maaksi tulen?


Mikä minä olen?
Pieni ja vähän tuikkiva
omissa silmissäni
kuin puun lehti
kuivun ja käperryn.

 
oletus
Vapaa tägi: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Koskettavaa, luonnosta saa voimaa, loppuun saakka.

Sivut