yön selkään

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
954
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 10.9.2025 15:25

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

Vähän matkaa 
    sinä saatat minua.

Tästä minun on jatkettava yksin.

Aurinko loistaa vielä, mutta
	on jo väsynyt,
      laskee viimeisiä hetkiään.

Tiedän,
    että olet huolissasi
	miten selviän perille.
Tiedän, että jäät katsomaan perääni.

Joka askeleella, kun etäännyn yhä kauemmaksi sinusta,
	tulen pienemmäksi, vähenen,
kunnes katoan kokonaan, sulaudun maisemaan.


Sinä seuraat kulkuani vieläkin,
	vaikka et enää minua näe,
kun kuljen yhä syvemmälle
	yön selkään.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Koskettavaa, nyt on paljon pimeää, toisaalta mielikuvitus on hyvästä <3 
Mukavasti kahdesta suunnasta tapahtumien tarkastelua runossasi . Jotenkin tuli mieleen ne menneiden vuosien saattomatkat tanssien jälkeen, joista runon kirjoittajallakin taitaa olla lukuisia kilometrimuistoja? Toisaalta, tästä löytää syvempiäkin tasoja! 

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot