AARIA LAMENTOSO

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
835
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 17.4.2024 14:43

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 

 

Notkeana kuin graniittipatsas,
rinnantäysi kunniamerkkejä,
syksy
kääntyy yli, kääntyy
ja verkkaan ruuvaa irti
viimeisen mädän omenan oksasta.

Pateettisena kuin sankaritenori
kuolemansa edellä,
kun aarian kumea kaiku nyyhkyttää
verta ja vettä valuvia reikiä sydämeen,
ruskeitten lehtien maahan
sen pudottaa.

Tässä maitten rajalla,
ruskean ja valkean,
ja kahden aikavyöhykkeen,
tässä syön ensimmäisen säilötyn omenan,
kuulaan,
kunnes paneudun maata
lehdet korvilla kuuntelemaan
kuoleman hidasta kääntymistä,
paluuta
ja etsintää tässä ympärillä.
oletus
Vapaa tägi: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Ei se kuolema vielä löydä ketään, ainakaan toivottavasti <3 

Sivut