Välitila

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
966
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 2.12.2025 21:23

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 



En ole tullut mistään. Seison metsän laidassa syvässä nietoksessa. Lunta aukiolla on yli puoli metriä. Pyryttävä lumi on peittänyt jälkeni. Portti edessä metsään ja elämään on auki. Se on väliaika ja välitila. Puiden alla on lunta vähemmän kuin aukiolla. Metsän katon alla on helppo kulkea, ei vaivalloista kahlaamista paksussa hangessa. Metsän puut seisovat toinen toistensa kaltaisina. Täällä ei ole mitään erityistä kiinnekohtaa elämässä. Tänne voi helposti eksyä, mutta myös löytää paljon uutta ja merkittävää. Tiedän, että metsällä on rajansa. Jossain rajan takana odottaa ei mitään ja kuolema. Jäljet häviävät. Elämä on välitila.
 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Pysähdyttävää, tehdään tästä "välitilasta" elämämme paras <3
mielikuvia antava
olla vain tai taivaltaa
kohti
jotain peräti suurempaa
- vai, onko sitä?

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot