USVA HÄLVENEE

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
826
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 28.3.2024 8:31

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 
 
Usva hälvenee.
                             Aurinko halaa runkoja.
Joku painautuu syliini,
                                            jää siihen
onnellinen katse
                                hitaasti sammuen.

Sormin,
               kevein sormin
hyvin hellästi suljen
                                      nukahtaneen
          silmäluomet.

Ne silmät eivät enää
                                       koskaan valoa näe.
oletus

Kommentit

Koskettavaa, hyvin totuudentuntuista kerrontaa.
hyvin vangittu sanoin hetki ikuisuuden ovella

Sivut