![Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva](https://www.rakkausrunot.fi/sites/rakkausrunot.fi/files/styles/medium/public/profiilikuvat/picture-942-1500743788.jpg?itok=JCB_vCAB "Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva")
Hän, jonka suudelmat, sanat, ja hyvät yöt
heijastuvat satelliittien välkehtivistä kyljistä
läpi eetterin,
istuu minua vastapäätä puutarhatuolissa
taivaallisen rauhan vilpolassa.
Käppyräksi kuivunut,
sanaton lehti
leijailee epävakaasti
maailmanpolitiikan arkipäivään,
sanomalehden aukealle,
ja aurinko nousee ruohoa polttamaan.
Tämä on juuri sellainen aamu,
jolloin ei tapahdu ihmeitä.
– Hyvää huomenta!
– Ei sada.
– Eipä niin. Kuka kuvittelisi!
Lehtikirva alkaa jyrkän nousun
jalkaterältä polvelleni,
siitä vähän tasaisempaa taivalta,
läpi synkän karvametsän,
kohta se on jo nivusissani – pikku vaeltaja
… no, no, mitä se nyt oikein aikoo!
Ja tuo tuossa, jonka suudelmat
ovat suurinta herkkuani,
hän vain nauraa.
heijastuvat satelliittien välkehtivistä kyljistä
läpi eetterin,
istuu minua vastapäätä puutarhatuolissa
taivaallisen rauhan vilpolassa.
Käppyräksi kuivunut,
sanaton lehti
leijailee epävakaasti
maailmanpolitiikan arkipäivään,
sanomalehden aukealle,
ja aurinko nousee ruohoa polttamaan.
Tämä on juuri sellainen aamu,
jolloin ei tapahdu ihmeitä.
– Hyvää huomenta!
– Ei sada.
– Eipä niin. Kuka kuvittelisi!
Lehtikirva alkaa jyrkän nousun
jalkaterältä polvelleni,
siitä vähän tasaisempaa taivalta,
läpi synkän karvametsän,
kohta se on jo nivusissani – pikku vaeltaja
… no, no, mitä se nyt oikein aikoo!
Ja tuo tuossa, jonka suudelmat
ovat suurinta herkkuani,
hän vain nauraa.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kiitos kauniista runosta 🌞🌞🌞
Sivut