Maistat kellariin säilöttyä omenaa.
Se maistuu vielä makealta,sanot
ja sen viileys tuntuu hampaissa.
Paljaan jalan alla kylmä lattia. 

Olet saanut kaiken.
On jo osattava luopua.
Nyt täytyy luovuttaa.

Tulevat kuut,
päivät, yöt samanlaiset.
Harmaat, raskaat pilvet
hiertävät maan pintaa.

Näet jo marraskuun,
routaan piirtyneet kasvot.
Ei elämää, sanot,
ettei sinun tarvitsisi sanoa:
kuolema.

Puun latvustossa,
hämäryydessä ja näkymättömissä,
kuuntele,
joku outo lintu ääntelee: 

ke-vät, ke-vät,
ke-vät-vät-vät!