SARABANDE & GIGUE

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
826
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 28.3.2024 8:31

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 

( Händel: Suite Nr.11 für Klavier d-moll )


Ilmassa leijuvaa - viipyilevää.
Lento non troppo:
hennon vihreää,
taivaan ja maan välillä.
Harmaa rauha
heinäkuun koleanpilvisessä päivässä,
muutama sadepisara nenänvarteen,
ei muuta,
ja vain aikansa musiikki,
joka on niin ajatonta.

En soisi sen päättyvän.

Äkkiä odottamaton,
pienen, ruskean linnun pyrähdys
kostean pensaikon lehvistöstä.
Lensi niin nopeasti pois.
Mikä lintu?
En ehtinyt sitä tunnistaa.
Jossain kuuluu sen laulua yhä.

En soisi sen vielä päättyvän.

oletus
Vapaa tägi: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Koskettavaa, lintujen laulustakin voi saada voimaa.

Sivut