LIIAN KAUNIS JA KIUSATTU

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
842
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 13.5.2024 15:53

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 

Tulit esille
hiustesi takaa,
kasvojesi vakavan ilmeen alta
niin paljaana ja mustelmilla.

Olit liian kaunis ja kiusattu,
ja olisit taas mennyt
sinne takaisin,
jossa vyön solki iskee
ruhjoen reidet,
lyöden mustan haavan
syvälle sydämeen.

Ne sivallukset olisit
valittamatta, hammasta purren,
ja armon aneluun nöyrtymättä
taas uudelleen ottanut vastaan.

Ei enää.

Ei sinun tarvitse enää
ottaa vastaan neulan pistoja
ja pukea mustaa mekkoa,
joka ahdistaa
niin että saumat ratkeilevat.

Minä otan sinut.

Minä otan sinut syliini.
Olet lämmin.
Luen sinusta jokaisen sivun
uudelleen ja uudelleen,
niin tarkasti jokaisen sanan,
jokaisen sinua loukanneen sanan,
ja minä murskaan ne väkevässä kourassani
kirjainten sirpaleiksi ja kokoan kaiken uudelleen
sanoiksi rakkaus ja hellyys.
Puhallan ne kämmenelläni sinulle.

Mitään muuta en osaa
niistä kirjaimista sinulle rakentaa.
Ota ne vastaan!
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Pysäyttävää, suorastaan syvältä viiltävää.

Sivut